Etusivu    Yhdistys    Jalostus    Kantakirja    Materjalid eesti keeles    Markkinat    Arkisto    Yhteystiedot   
Ei uutisia !

Täältä voit lukea yhdistyksemme jäsenten ja heidän hevostensa kommelluksia ja kuulumisia.

 

 

Villemin ja Ennan tarina (teksti ja kuvat Virve Repo©2020)

Hevosrekisterissä: Villem http://rekisteri.erhevoset.com/horse/view/406

                                    Enna  http://rekisteri.erhevoset.com/horse/view/953

Rupesin tosissani etsimään tositarkoituksella ainoastaan omaan käyttöön omaa ensimmäistä kylmäveristä, josta jätin paljon ilmotuksia mm. facebookiin, toriin, hevostallinettiin jne. Sieltä sitten olisiko noin viikon sisällä tullut Villemin omistajalta viesti, että olisi tämmöinen hevonen tarjolla. Ihastuin hevosen ulkonäköön sekä luonteeseen heti, ja hevonen kuulosti liian hyvältä ollakseen totta, mutta siihen aikaan oli tosi tiukka ja huono rahatilanne. Rahatilanteen takia laitoin asian hetkeksi sivuun, mutta juteltuani äitini kanssa, joka oli joskus luvannut auttaa investoimaan vähän kalliimpaa hevosta, syntyi diili, mihin en voinut sanoa ei.

Hyppäsin eräänä kauniina lauantaiaamuna kaverin autoon ja ajoin Lappeenrantaan katsomaan Villemiä. En ollut ratsastanut noin vuoteen, minkä takia koeratsastus jännitti kovasti, sekä ylipäätänsä oli jännä paikka, kun koko elämäni toive oli ollut omistaa oma kylmäverinen hevonen, ja sitten olinkin menossa katsomaan sitä. Paikalle päästyäni tuntui että kemiat kohtasivat myös omistajan kanssa tosi hyvin. Kun näin Villen livenä, olin ihan myyty. Silloin Ville tuntui tosi korkealta ja isolta, verrattuna omiin 2 lämminveriseen. Villen kanssa alkuun vähän jännitti, kun en tuntenut entuudestaan hevosta, mutta tutustumisen ja hoitamisen jälkeen ennen ratsastusta, huomasin miten rauhallinen, rento ja lempeä jättiläinen hän oli. Rakastuin häneen täysin, sekä halusin hänet heti omakseni.

Saavuttuani kotiin reissun jälkeen, hehkutin kaikille, miten rakastunut olin hevoseen. Ei mennyt pitkään, kun lyötiin kaupat lukkoon ja aloin etsimään kyytiä hevoselle, koska mieheni ei innostunut lähtemään tältä erää hevosen hakuhommiin. En malttanut nukkua, sekä odotin hevosen tuloa kuin kuuta nousevaa.

Oli toukokuun loppu, kun traileri saapui pihaan, ja olin ihan innoissani. Kaikki ei mennyt niinkuin piti, ja sattui tapaturma itselle omasta typeryydestä, jonka takia multa paloi kaikki sormet vereslihalle ja rakoille. Ville oli ahdistettu liian pieneen traileriin, eikä välisermiä oltu levennetty, joten hevonen ryntäsi heti pois, kun takapuomi laskeutui. Tästä kuitenkin selvittiin, parin viikon saikuttamisella. Villem laitettiin samana iltana kavereiden kanssa tutustumaan omaan pihattoon, missä on tilaa juosta ja temmeltää.



Villemille annoin aikaa kotiutua ja työskenneltiin päivittäin vasta kotiutumisen jälkeen, mutta ratsastusta lykättiin sormien takia. Oli myös puhe, että hevosella alkaisin ajamaan, jonka takia pyysin ajo-opettajaa ajamaan hevosta takaa, jolloin selvisi, että on tällä ajettu ennenkin. Sen jälkeen ollaan ajettu, sekä ratsastettu. Ville myös on hevonen, joka ei lähe mihinkään, eikä säiky oikeastaan mitään, niin pitkään kun vihreää on turvan edessä, monesti hoitotilanteissa, kuten kärryjen purkamisessa, pidän vaan narun saatavilla, mutta muuten saa vapaana seisoskella ja nauttia vihreästä ruohosta.

Vihdoin kun näpit parani, oli aika nousta selkään. Ensimmäisen kerran jälkeen yhteinen kuvaushetki. Villem toimii ajossa, sekä ratsuna, asuu minun luona omassa kotipihatossa. Me odotetaan, että tulisi talvi, mamma pääsisi istumaan rekeen pyörähtäen lämpimään taljaan, kun Ville kuljettaa meitä hankia pitkin eteenpäin.

Loppukesästä 2020 tuli niin polttava tarve ja halu saada uusi hevonen, sekä aika luopua lämminverisistä kokonaan, koska valitettavasti en tuntenut sitä omaksi roduksi, enkä omaan käyttöön sopivaksi. Katselin ja etsin alkuun omaa projektia, joka toiveeltaan olisi saanut olla 3- tai 4-vuotias, eestin raskas vetohevonen. Tilanteet johtivat toiseen ja pää saatiin käännettyä, ja muiden avustuksilla löysin meille tammavarsan, Ennan. Olin kovin ihmeissään, koska olen aina ollut etusijaisesti poikien puoleen. Kovin jännitin tilannetta, koska itsellä ei ikinä ole ollut kokemusta nuorista hevosista, saatikka varsoista. Kovasti kyselin ympäri somea, sekä tutuilta, uskaltaako oikeasti lähteä ostamaan omaa varsaa, kun ei ole käytännön kokemusta. Sieltä tuli paljon kannustavaa inspiraatiota, sekä neuvoja. Päätin ottaa riskin, ja lähteä kokeilemaan itsekin!



Enna muutti heinäkuussa 2020 meille asumaan. Tullessaan, oli kovin väsynyt reilun 12h matkustamisesta. Lv ruuna ''Quisse'' ei oikein tykännyt Ennasta, minkä takia meillä kävi lähellä toisena iltana, että varsalta meinasi jalat katketa. Tilanne onneksi saatiin rauhotettua, kun lv eristettiin toiseen tarhaan ja Villem laitettiin Ennan kaveriksi. Villem rakastui heti Ennaan, sekä rupesi hänen isukiksi ja roolihahmoksi, olihan Villem toiminut 2 orivarsan huoltajana edellisessä kodissakin.


Ennan kanssa on hiljattain tutustuttu ja annettu omaa tilaa kotiutua rauhassa, nyt oikeastaan ihan vast ikään, tätä kirjottaessa, ollaan alettu tekemään kaikkea uutta ja jännää! Enna vaikuttaa tosi nopealta oppimaan, mutta selkeästi paljon jännittää ja reagoi suhteellisen suuresti uusiin asioihin.



Tässä kuvassa ollaan ensimmäistä kertaa tallissa tutustumassa, sekä ensimmäistä kertaa oikeasti hoidettavana. Enna jännitti tosi paljon ihmistä, sekä oli hyvin epävarma alkuun, mutta viikon aikana, ollaan edistytty huikeasti, lähes niin paljon, että en itse usko tätä todeksi. Myös itsestäni olen ylpeä, miten olen pystynyt viemään asiaa lyhyessä ajassa eteenpäin. Tästä nuoresta, epävarmasta tammasta, on kuoriutunut tosi utelias, kiltti, mamman pellavaharjainen tyttö, joka tulee kasvamaan isoksi tytöksi. Noh, ainakin Villeä isommaksi. Luottamus kasvaa päivä päivältä meidän välille, ja on ihan erilaista, kun ostaa valmiin hevosen, kuin että rakentaa itse omaa, se side tuntuu muodostuvan aivan toisenlailla.
Tulevaisuuden haaveissa olisi saada yksi oma kasvatti, mutta sitähän ei tiedä, miten asiat tuppaa muuttumaan. Ennan käyttötarkoitus tulee olemaan ratsu, ''kokoperheen'' hevonen, sekä ajohommat ja rekihommat.

Molemmat asuvat meillä kotona, pihatossa Pohjois-karjalassa. Molemmat myös toimivat tällä hetkellä täysin omassa käytössä, sekä tarkoitus on niin myös pitää. Todennäköisesti Enna lähtee jossain vaiheessa ajan tullessa ajo-opetukseen tuohon lähelle, sekä myöhemmin tulevaisuudessa ratsukoulutukseen. Villen kanssa porskutellaan niillä eväillä mitä meillä nyt on. Opetellaan myös uusia, mutta kerrataan myös vanhoja asioita. 

Uskon, että näillä eväillä mennään kohti jatkoa ja Ennasta tulee vielä hyvä perhehevonen kovalla ja säännöllisellä työllä. Mitä Villeen tulee, hän on täydellinen tälläisena.

Meidän koko karvaperhettä saa tulla seuraamaan instagramissa, nimimerkillä Linnanpellonkarvakuonot, mitä pyrin päivittelemään mahdollisimman aktiivisesti.


Terveisin omistaja Virve sekä Hevoset Enna ja Villem

 


 

                         

Heger ER, kuulumisia http://rekisteri.erhevoset.com/horse/view/691

 

Viime elokuussa Suomeen saapui meidän ensimmäinen hevosemme, Heger. Päivä oli hyvin tuulinen ja merellä varmasti oli tuullut vielä enemmän. Kaikesta huolimatta tuo vasta kolme vuotias ruuna ei ollut moksiskaan pitkästä matkasta eikä uudesta tallista. Edes takasiin sotḱeutuneet pintelit eivät aiheuttaneet stressiä. Annoimme hetken aikaa Hegerin syödä rauhassa heinää karsinassa ennen kuin lähdimme taluttamaan ruunaa tallialueelle. Kiltti ja herkkä jätti herätti suurta ihastusta koko tallissa, ja hetken päästä sen uskalsikin jo päästää pihattolaumaansa, missä ei muutamaa laukka-askelta ihmeellisempää tapahtunutkaan. Tästä alkoikin matkamme tuntemattomaan.

Varsin pian tuli selväksi, ettei Heger anna kiinni, kavioita ei oltu nosteltu ollenkaan ja luottamus ihmiseen on olematon. Heger onneksi alkoi nopeasti luottamaan ja jo viikon jälkeen ei enää lähtenyt karkuun ja pian löntysteli vastaan. Hitaasti, mutta varmasti kavioiden nostelu ja vuoleminenkin alkoivat sujua ja ennen kaikkea hevonen oppi luottamaan meihin. Edelleenkin vieraat ihmiset vähän jännittävät, mutta hoitotoimenpiteet onnistuvat ongelmitta. Varsin pian myös selvisi, kuinka upealuonteinen ruuna on kyseessä. Miesystävälleni Heger antoi kaikki aloittelijan mokat anteeksi, niin maasta käsiteltäessä, kuin selässä. Todellisuudessa Heger toimii painoavuilla ja pitkillä ohjilla parhaiten.

Syksy meni lähinnä maasta käsitellessä ja vähän ratsastaessa, mutta hangen tultua tuli uudet kujeet. Huomasimme, että Heger on parhaimmillaan vaativissa maastoissa. Aloimme taluttaa Hegeriä liinassa tallin läheisissä offroad-autojen reitellä. Ruuna nauttii siitä, että saa ravata paksussa hangessa, hypätä kallioilta ylös ja sitten ravata tai laukata alas. Opetimme myös Hegerin pysähtymään vislauksesta ja käsimerkistä. Heger nauttii ihan yli kaiken siitä, että saa ravata parisen kymmentä metriä alamäkeen vaihtelevassa hangessa, eikä tässä vaiheessa haittaa, jos vähän kaviot lipsuu tai koko etunen uppoaa hankeen ryntäitä myöten. Yhä edelleen jaksaa yllättää, mistä kaikesta tuo hevonen menee ylös tai alas. Edes paksut kaatuneet puunrungot eivät tuota vaikeuksia. Heger on myös ihailtavan varma luonteeltaan, sillä vastaan tulevat offroad-autot tai mönkijät eivät herätä minkäänlaisia tuntemuksia.

Nykyään, kun Heger tulee vislauksesta vastaan ja kävellessämme kohti pihaton porttia ja ravaa meidät kiinni, on vaikea uskoa, että hevonen joskus pelkäsi ihmistä. Alkuun ehkä vähän epäilytti näin nuoren hevosen ostaminen, mutta kyseessä on todellinen opetusmestari.

Terveisin Taija, Mikko ja Heger

 

_______________________________________________________________________________________________________

Kantakirjahevosemme Villem 0005 ER osallistui matkaratsastuskisoihin ja sai hyväksytyn tuloksen. Tässä pieni tarina omistaja Elina Hämäläiseltä:

 

31.10 Jokioisissa ratsastettiin 1-tason matkaratsastuskisat ekaa kertaa Villemin kanssa. Matka oli pituudelta 23 km. Alussa ja lopussa oli eläinlääkärin tarkastus jotka Villemi läpäisi ja saatiin hyväksytty tulos matkasta.  Villem käyttäyty hyvin koko reissun ja nautti kisasta kun pääs maastoileen.


Ensi vuonna uudestaan matkaratsastuskisoihin, jäi tosi hyvä mieli miulle ja Villemille näistä kisoista.

              

 


______________________________________________________________________________________________


Karita ja omistajansa Krista Raasio esiintyivät edukseen Rääkkylän hevosystäväinseuran järjestämässä match showssa Rasivaarassa!




Karita oli Best in Show 1 ja voitti loimen.

Tässä Krista kertoo omin sanoin tapahtumasta:

"Mie en oikein tiedä mitä tästä tapahtumasta kertoisin mutta oli kaiken kaikkiaan aika mukava tapahtuma ja mukavia heppoja ja ihmisiä. Olin todella vähällä aamulla jättää Karitan kotiin kun oma nilkka oli kipeä niin arvuuttelin pystyinkö edes esittämään hevosta mutta tällaisiin tapahtumiin osallistun yleensä vaikka pää kainalossa!

Nämä oli meidän toiset yhteiset karkelot ja mie en todellakaan oottanu mitään voittoa tai edes sijoittumisia varsinkaan kun kehässä vastassa oli toinen ER hevonen. Karita oli aika lentävällä tuulella kun ottaa herkästi kimmokkeita muista hevosista ja hälinästä mutta olen ajatellut jälkikäteen että se auttoi meitä kehässä koska silloin se juuri näytti niitä mahtavia liikkeitä ja pörhistelyä.



Kyllä sieltä lähti kotiin maailman onnellisin hevosen omistaja ja varmasti tyytyväinen hevonenkin! 10.10 Joensuun raviradalla päästään Karitan kanssa taas edustamaan muhkuja mätsäreissä!"




Tallennettu 27.09.2015 14:35