Etusivu    Yhdistys    Jalostus    Kantakirja    Materjalid eesti keeles    Markkinat    Arkisto    Yhteystiedot   

Tammat/Mära

Oriit/Täkk

Ruunat/Ruun









Hei se olen minä, legendan poika! Niiloksi mua on kutsuttu, kuulemma virallinen nimeni on Nils Holgerson. Olen kuullut juttua että isäni, Naksur, olisi melkoisen hieno rotunsa edustaja. Eikä äitikään, Eida-rouva mikään hullumpi pimu ole, joten onko se mikään ihme että mä olen näinkin hieno hevosenalku kun jo lähtökohtaisesti geenit on niinsanotusti kohdallaan?!

Joku minua jo tituleerasi kahden maan kuninkaaksi, haluan vaan kysyä yhtä asiaa; onko kuninkaalliselle arvolle sopivaa että rakas äitini synnytti minut suoraan kakkakasaan ja vielä hurjassa vesisateessa? Eikä siinä vielä kaikki, kaiken lisäksi kierähdin väärälle puolelle aitaa kun kauhuissani yritin siitä kasasta nousta pois. Hätiin tuli ihmisäitini Sari tuuppimaan minua aidan oikealle puolelle, ja siinä tohinassa sain ainakin sata sähköiskua! Että tervetuloa tähän maailmaan!

Minulle tuli siinä tohinassa joku pöpö, joka oli sen verran ärhäkkä että masuni meni sekaisin eikä oikein ruoka maistunut ensimmäisenä päivänä. Onneksi semmoinen kiva eläinlääkäri antoi lääkettä ja masu ei ollut enää kipeä ja 2 päivän ikäisenä olin jo jalkeilla ja join äitin ihanan makeaa maitoa!

Päivät tässä menee nukkuessa, syödessä  ja juostessa ja pukitellessa ympäri laidunta! Äitini ei kuulemma jaksa enää juosta mun perässä, meen jo niin lujaa. Kohta mä voitan kaikki!! Olen oppinut jo pesemään jalkani vesiämpärissä, ja ruokakupille uhittelen joka kerta kun siitä ohi menen. On parempi ottaa siltä heti vaan luulot pois!

Tuolla omistajalla on suuret suunnitelmat mun pään menoksi, sitten kun olen iso ja komia, niin minusta tulee kuulemma siitosori. En ihan tarkkaan vielä tiedä mitä se tarkoittaa, mutta man´s got to do what a man´s got to do. Kuulemma se on ihan mukavaa hommaa!

Mä yritän päivittään näitä mun omia sivuja aina välillä, käykää katsomassa. Tuossa olis musta kuva, on kuulemma kovin vaikeaa ottaa musta julkaisukelpoista kuvaa kun olen niin nopea ettei kameramies pysy perässä! Jos katsotte tarkkaan niin voitte ehkä huomata mun erikoisen värin, musta tulee kuulemma hopearuunikko! 

No niin, aikaa on taas kulunut ja pieni hevosenalku on oppinut kaikenlaista! Ensinnäkin, en ole enää pieni, vaan epävirallisessa mittauksessa säkäkorkeudekseni saatiin 136 cm, ja tämä mitta on otettu 5 kk ikäisenä! Apua, huusi omistajani, siitähän tulee mammutin kokoinen!

Kaikenlaisia juttuja jo osaan tehdä; jo ensimmäisistä päivistä lähtien opettelin kävelemään riimusta talutettuna, osaan seistä kiinnisidottuna, nostaa kaviot, onpa mulle kavioihin laitettu vähän kenkiäkin että kaviot kasvaa oikean mallisiksi! Sit mulla on selässä ollut kaikenlaista tavaraa, että totun kaikkeen ihmeelliseen touhuun! Äitiä en tarvitse enää muuta ku satunnaista maidonhimoa tyydyttämään, mulla on niin kivoja kavereita! Eti-rouva yrittää pitää mua kurissa ja Vipin kanssa me leikitään!

Onko hevosenelämä todellakin näin ihanaa, kysyn vaan?

No niin, aikaa on kulunut ja olen lähes aikuinen. 1-vuotiaana matkustin Korholan tilalle kesälaitumelle, ja vähän ensin jännitti kun oli niin paljon uusia kavereita! Kesän edetessä olen kasvanut niin paljon, että voin vaan töniä kaverit pois tieltä jos olen menossa johonkin! Näppärää.

Kesälomalla pääsin myös kouluun päiväksi, Ruotsista asti oli tullut joku ajomestari Sidbäck kouluttamaan, ja siellähän piti käväistä! Koska olen niin nuori, tehtävät oli ihan helppoja, piti kävellä, kääntyä ja seistä nätisti! Periaatteessa se on ihan helppoa, mutta mulla oli vähän muutakin ajateltavaa niin en jaksanut pitkää aikaa keskittyä! Ja kuulemma mulla on vähän pitkät piuhat, mutta se ei haittaa, ehtiihän sitä huomennakin!

Ohessa muutama kuva 1-vuotiskesältä, olen tuleva mastodontti!!!



Tässä ollaan omistajan kanssa Hassen kurssilla.






Tämmönen musta sit tuli! Musta saattaa tulla äitini kokoinen jässikkä, eli valtava!!!



Tallennettu 16.05.2010 20:47

Ilmainen www-laskuri
08.10.2007 alkaen