Etusivu    Yhdistys    Jalostus    Kantakirja    Materjalid eesti keeles    Markkinat    Arkisto    Yhteystiedot   

                                      

                                            Raskeveopäivät 2009

 Vihdoin se odottamamme päivä oli koittanut; lähtö raskeveopäiville. oli edessä!
Rytmiryhmämme koostui seuraavista henkilöistä: allekirjoittanut miehensä Ari Lindin kanssa, Saija Huttunen, Mari Varonen, Elisa Pakanen, Sanna Tarkiainen, Sami Sistonen ja Johanna Rekola. Suuri osa ryhmästä lähti matkaan jo perjantain iltalaivalla, ja Johanna ja Sami liittyisivät seuraamme lauantain aamulaivalla.

Kun kaikki olivat kunnialla ehtineet laivaan, vaihdoimme kuulumisia ja ajatuksia aperitiivin ääressä, odotellen ruokapaikkojen avautumista. Kuulumisia tuli vaihdettua liiankin kanssa, sillä kun olimme menossa syömään, olivat kaikki ruokapaikat jo menneet kiinni! Siispä vaitonaisina järsimme kuivat sämpylät jotka löysimme kahvilasta, ajatusten jo siintäessä seuraavan aamun maukkaassa aamiaisessa.
Aamun koittaessa paljastui karmiva totuus; aikaa aamupalan syömiseen oli todella niukasti, sillä laivasta piti poistua todella nopeasti! Pika-aamiaisen jälkeen poistuimme laivasta ja siirryimme terminaaliin odottamaan kullanarvoista tulkkia/kuskia/jokapaikanhöylä Marja Hietakorpea, joka tulisi noutamaan meidät.

Marja poimi meidät terminaalista ja lähdimme toiseen satamaan hakemaan Johannan ja Samin mukaan kyytiin. Siitä lähdimme köröttelemään kohti MƵisakĆ¼laa ja Ranna Rantson tilaa. Matkalla ihmetystä herätti paikallinen heinäntekokulttuuri. Heinät kyllä oli niitetty ja paalattukin, mutta muovittamattomat paalit oli jätetty pellolle säiden armoille. Luonnollisesti heinä oli jo tässä vaiheessa melko eksoottiisen näköistä! Tämä oli ensimmäinen, mutta ei suinkaan viimeinen kulttuuriero Suomen ja Eestin välillä!



Perille pääsimme juuri oikeaan aikaan, ehdimme vähän tutustua paikkoihin ennen varsinaisen tapahtuman alkamista. Ranna Rantson tilalla oli raskeveoiden lisäksi muitakin hevosia ja iso liuta erilaisia eläimiä.

Ennen näyttelyn alkua Johanna piti puheen tuoden Suomen raskeveokasvattajien puolesta tervehdyksen yleisölle. Tapahtuman juonsi Enne Rand, raskeveojen jalostustoimikunnan puheenjohtaja. Tuomareina toimivat Andres Kallaste, Eero Agarmaa ja Olev Saveli.

Avauspuheiden jälkeen kehään pääsivät ensimmäisen ryhmän hevoset, eli vanhemmat oriit;
Kuningas, jonka kuparinhohtoinen karva kiilsi kilpaa auringon kanssa, esiintyi intoa puhkuen.
Ekstor otti sekin muutamia innostuneita askeleita.
Tilan oma ori Ekstron otti tilanteen haltuun rauhallisuudella johon vain raskeveo kykenee. Oli ilo nähdä hyvinkäyttäytyviä oreja ringissä!
Parhaan oriin palkinto menikin lopulta Ekstronille, omistaja Ande Arulan pidätellessä onnen kyyneleitä.


Paras ori Ekstron ja Ande Arula

Seuraava ryhmä oli suomalaisittain hyvinkin kiinnostava, sillä nuorten oriiden ryhmässä oli mukana Saija Huttusen kasvattama Vagabond. Bondin lisäksi rinkiä kiersivät Napoleon ja Kasper. Näistä kolmesta kyllä Vagabond oli ainakin meidän suomalaisten mielestä aivan omaa luokkaansa. Ja kyllähän arvovaltainen tuomaristo laadun tunnistaa, ja Vagabond voitti parhaan nuoren oriin palkinnon! Yhdistyksemme sponsoroima erityispalkinto meni täten Vagabondin matkaan!

Paras nuori ori Vagabond, Sanna Turu ja Saija Huttunen


Tässä välissä kehässä kävi myös näyttelyn ainoa ruuna Veron, jonka Anneli Käö esitti ammattitaitoisesti.


Seuraavassa ryhmässä osallistujia olikin reilusti enemmän, sillä vuorossa oli tammojen ryhmä, jossa osallistujia oli 14 ja muutama vapaana juokseva varsa siihen päälle!!! Varsat tosiaan juoksivat valtoimenaan kehässä, joka oli meille suomalaisille pieni järkytys, mutta hyvin ne näyttivät siihen mahtuvan!
Tammoja oli todella monen tyyppisiä ja ikähaarukkakin vaihteli 5- ja 25-vuotiaan tamman välillä. Oli todella mielenkiintoista nähdä paljon erilaisia raskeveoita samalla kertaa, ja silmiini osuikin muutama tamma joka edusti juuri sitä isoa linjaa jota itse rakastan! Tähän kuului myös tammaryhmän voittaja Edwi.
Varmasti jokaisen ryhmämme jäsenen sydämen sulatti Naksuran varsa Emma, joka erottui jo kaukaa muiden varsojen joukosta! Todella valmiin ja laadukkaan näköinen varsa, jonka olisimme varmasti jokainen vieneet kotiin! Ikäväksemme saimme kuulla että se oli jo myyty... No, ehkä ihan hyvä niin ettei lähde ihan mopo käsistä näiden jytkyjen kanssa! Ainakin mieheni oli tyytyväinen että Emma oli jo myyty!
Suomalaisittain tässäkin ryhmässä oli ilonaiheita, sillä Saija Huttusen omistama ja Mari Varosen esittämä tamma Hara arvosteltiin tammaryhmän toiseksi! Onnea Saijalle hobusten menestyksestä!
Kun näyttelyosuus oli saatu päätökseen, alkoi ohjelmaosuus, jossa pääosassa olivat luonnollisesti raskeveot! Oli tynnyriratsastusta, kiitolaukkakisaa, tarkkuuajoa ja vetokilpailuja. 


Paras nuori tamma Exanta ja paras tamma Edwi


 Tynnyriratsastus oli melkoisen raisun näköistä touhua, sillä läheskään kaikki hevoset eivät olleet ehkä ihan "avuilla" niin kuin me suomalaiset sen käsitämme, ja kaarteet venyivätkin joskus luvattoman pitkiksi! No, pääasia tässä oli kuitenkin hauskan pitäminen, ja kyllä se kieltämättä vähän naurattikin se meno!

 Itse istuin maha kuralla katoksessa ja pelkäsin mitä kaikkea voi sattua kun tuhatkiloinen pötikkä lähtee käsistä! Mitään ei kuitenkaan sattunut, vaikka meno näytti välillä melko hurjalta.

Seuraavana lähti matkaan kiitolaukkakisan osallistujat, siinäkin joukossa oli yksi varsallinen tamma, joten varsakin sai samalla tuhdin annoksen liikuntaa! Mahtoi illalla uni maistua sille lapsukaiselle! Ihmiset olivat kiitettävästi panostaneet tapahtumaan, sillä suuri joukko hevosia osallistui myös pukuratsastukseen, ja hevosille ja ratsastajille oli väsätty hienot asut.
Vielä ehdimme ihailla kärryajoa ja tarkkuutta vaativan radan suorittamista. Ilta oli kuitenkin jo pitkällä, ja Marja hoputti ryhmämme autoon ja ajoimme Pärnuun, jossa yövyimme.
Yöpymispaikkamme oli todella upea, ja virkistäydyttyämme lähdimme Marjan johdolla ravintolaan illalliselle. Illallisen jälkeen osa porukoista meni suoraan yöpuulle, osan jatkaessa iltaa vielä paikallisessa ravintolassa. Välillä jopa puhuimme muustakin kuin hevosista! Pitkälle emme kuitenkaan iltaa venyttäneet sillä aamulla Marjan Mersu starttaisi klo 8.00 Viktoria Kaasikin ja Sanna Turun tiloille.

Viktoria oli todella panostanut tuloomme, sillä reipas työntekijänsä Maarika esitteli meille kaikki myynthevoset ripeässä tahdissa. Myyntihevoset löytyvät hevosmarkkinat-osiosta.
Seuraavaksi ajoimme Sanna Turun tilalle, jossa meidät yllätti yöllä syntynyt raskeveotammavarsa, ylpeä emä Eleonora vierellään! Sannan luona näimme myös muutamia myyntihevosia, joista myös ilmoitukset hevosmarkkinoilla.

Sannan luota lähdimme kohti terminaalia jossa hyvästelimme kullanarvoisen matkaoppaamme Marjan ja pitkääkin pitempi kotimatkamme saattoi alkaa. Laivamme matkasi Eestin ja Suomen väliä pidempään kuin oli alunperin arvioitu, ja tämä aiheutti melkoisia hankaluuksia jatkoyhteyksien kanssa. Varsinkin Joensuun porukka joutui kikkailemaan melkoisesti, jotta pääsivät kotiin edes jonain päivänä. Kaikki pääsivät kuitenkin kotiin jossain vaiheessa, ja itselleni jäi reissusta todella positiivinen maku ja maltan tuskin odottaa koska pääsen Eestiin seuraavaksi. Niin paljon hevosia jäi vielä näkemättä!

Sari Vasenkari

Lisää kuvia reissusta löydät galleriasta!
 

Lisenssiori Kuningas , kuskina Marika


Tallennettu 19.09.2009 22:56

Ilmainen www-laskuri
08.10.2007 alkaen