Etusivu    Yhdistys    Jalostus    Kantakirja    Materjalid eesti keeles    Markkinat    Arkisto    Yhteystiedot   

 

 Hans Sidback koulutti Joutnan Ratsutilalla Perni�ss� 30-31.8. 2014

Lauantai-aamu valkeni aurinkoisena ja parin viikon sadeputki oli onneksi takana. Kurssilaisia alkoi
saapua yhdeks�n maissa tallille ja hevoset p��siv�t karsinoihin sy�m��n heini� aamiaisen ajaksi.
Hasse saapui ajallaan laivalta Turusta ja jututti rauhalliseen ja huumorintajuiseen tapaansa meit�
kurssilaisia. Osa oli jo ennest��n ollut Hassen edellisill� kursseilla, osa oli ensimm�ist� kertaa.

Heti esittelyjen j�lkeen k�ytimme Hassen tietotaitoa hyv�ksemme ja tenttasimme h�nt�
vuoronper��n. Kyselimme hevosen ruokinnasta yleens� ja Hasse kertoikin ett� h�n itse k�ytt��
omilla hevosillaan litistetty� kauraa, ohraa (tarvittaessa) sek� soijaa ja hein��n sopivaa kivenn�ist�.
Hein�analyysien pohjalta on hyv� suunnitella hevosen talvikauden ruokinta. Yksinkertaisuus on
hevosen ruokinnassa peruskivi, ilman kymmeni� lis�-ainepurkkeja. Kuitenkaan unohtamatta ett�
hevonen tarvitsee kivenn�isi� ja hevosen k�ytt�tarkoitus m��r�� my�s sen energiansaannin.
Seuraponi ei tarvitse yht� paljon energiaa kun esimerkiksi mets�ty�hevonen. Samaten kasvavien
nuorten hevosten ja varsojen Ca-P (Kalsium/Fosfori) suhde t�ytyy olla kohdallaan.

Hasse painotti ruokinnassa korsirehun t�rkeytt�, m��r�� ja sit� ett� hevosia nyky��n ruokitaan
hein�ll� liian harvoin. Kolme kertaa p�iv�ss� on h�nen mielest��n auttamattomasti liian v�h�n.
Hein�� pit�isi antaa 4 jopa 5 kertaa p�iv�ss�. Hevosen mahalaukku on pitkill� ruokintav�leill�
tyhj�n� liian kauan ja v�kev� mahahappo p��see polttelemaan vatsan limakalvoja. N�in kun
tapahtuu jatkuvasti, niin vatsahaavan vaara on jo suuri. Nyky��n lihominen on monen
kylm�verihevosen ongelma. N�ille pit�isi enenrgiansaantia rajoittaa, siltik��n j�tt�m�tt� niit�
korsirehutta. Hasse neuvoi korvaamaan t�llaisten tapausten korsirehusta osan kauran oljella, jossa ei
ole niin paljon energiaa kun hein�ss�.

Juttelimme my�s pitk�t p�tk�t ohjastuntumasta ja avuista yleens�. Kun esimerkiksi
kouluratsastuksessa hevoselta pyydet��n saman aikaisesti pohkeella eteenp�inmenoa ja pid�tet��n
sit� ohjalla antaen sille avun pys�hdyksest�, kun se halutaan muotoon, se on hyvin ristiriitaista, eik�
hevonen ymm�rr� apujen samanaikaisuutta. Hevonen on yksinkertainen el�in, eik� se osaa pohtia
asioita syv�llisesti, mietti� huomista tai keksi� tahallisia ilkeyksi� omistajalleen. Hevosen
ongelmien takana on useimmiten ihminen ja se ett� ihminen ei osaa tarpeeksi selke�sti n�ytt��
hevoselle mit� haluaisi t�m�n tekev�n. Tulimme huomaamaan n�iden kahden p�iv�n aikana kuinka
yksinkertaista se loppujen lopuksi onkaan. Kunhan muistamme ett� olemme henkisesti hevosen
yl�puolella, emme vihaisena johtajana, vaan hevosen tukena ja turvana, hyv�n� kumppanina. My�s
pitk�ll� pinnalla ja hyv�ll� huumorintajulla on osansa. Emmek� koskaan saisi my�sk��n alkaa
tappelemaan hevosen kanssa, koska siin� tulemme h�vi�m��n.

Ohjastuntumasta saimme demonstraation kent�ll�, kun yksi kuunteluoppilaista oli asiasta
kiinnostunut, ett� miten se homma hoidetaan jos hevonen vaan kertakaikkiaan l�htee ”kintaasta”,
niin eik� siin� tilanteessa v�kisin vedet� ohjasta. Hassen selitys oli yksinkertaisuudessaan t�m� –”
Ei, vet�� ei tarvitse. Jos hevonen l�htee uralta vaikka vasemmalle, oikea ohjask�si vain lukitaan
hetkellisesti, ohjasta ei vedet�, eik� miss��n nimess� temmota. Samantien hellitet��n lukitus ja
jatketaan vain eteenp�in ja tilanne on sill� ohi. Sama jos se l�htee vain jostain syyst� vauhdikkaasti
eteenp�in, ohjat lukitaan hetkellisesti ja taas jatketaan niinkuin ei mit��n”. Hasse painotti
ohjask�sien pehmeytt�. -”On aivan sama mitk� kuolaimet siell� hevosen suussa on, kaiken A ja O
on pehme� ohjastuntuma”.

Sitten olikin aika siirty� kent�lle ensimm�isen hevosen kanssa. Lise Moringin kolme vuotias eestin
raskasvetoruuna Vilpert oli ensimm�isen�. Vilpert oli jo viimevuoden kurssilla oppimassa tapoja.
Vilpert on kotona ollut aina hyvin k�ytt�ytyv� nuori mies, mutta kun p��see vieraaseen paikkaan,
tavat unohtuvat ja Vilpertist� tulee hieman haastava talutettava l�hes 170 s�k�isell� komeudellaan.
Viime kurssista Vilpert oli rauhoittunut ja kuunteli talutuksessa 100 %. Se oli eritt�in n�yr� ja
vastasi kaikkeen mit� silt� pyydettiin. N�ki ett� Lise oli tehnyt sen kanssa t�it�. Vilpertill� on nyt
ratsastettu ja kurssilla opetus painottui ohjasajoon. Joka menikin niin hyvin kuin menn� yleens� voi.
Hasse kertoi sunnuntain kurssijakson j�lkeen palaveriss�, ett� h�n ajoi Vilperti� kent�ll� jopa
kahdeksikkoa, kun se meni niin hyvin, kuunteli t�ydellisesti ja oli eritt�in herkk� ja toimi pienill�
avuilla ja pehme�ll� ohjasotteella. Hasse kehoitti Vilpertin omistajaa Lise Moringia jatkamaan
samaan tyyliin kotona. Pian varmasti n�emme Lisen k�rryttelem�ss� Tammisaaren teill� uljaalla
Vilpertill��n.

 

Vallatus, Johanna Rekolan runsaan vuoden ik�inen eestin raskasveto-ori oli seuraavana Hassen
k�sittelyss�. Omistajansa sanojen mukaan Vallatus on kotona varsinkin vallaton ja tekee
kaikenlaisia temppuja omistajansa p��n menoksi. N�it� temppuja emme kumminkaan n�hneet,
vaikka kovasti odotimme. Vallatus k�ytt�ytyi hyvin aikuismaisesti vieraassa tallissa, s�i karsinassa
heini� ja oli vallan suloinen kun allekirjoittanut k�vi v�h�n v�li� sit� rapsuttelemassa. Kent�ll� se
kuunteli talutuksessa todella hyvin. Hasse totesikin ett� ”s� olet harjotellu t�n kanssa”. Johanna
Rekola v�itti kiven kovaan, ett� ei ole ehtinyt niin paljoa kun tarve vaatisi, mutta Vallatuksen
k�yt�ksen huomioon ottaen emme uskoneet h�nt� :) Vallatus kuunteli kent�ll� Hassen ohjeita ja teki
niinkuin kuului. Jalat siirtyiv�t yksi toisensa j�lkeen sinne minne Hasse halusi. Kaikien kaikkiaan
Vallatus on rauhallinen, fiksu ja komea nuori herra, josta taatusti tulemme kuulemaan viel�.

 

    

 

Sitten saimme n�hd� varsakoulutusiltap�iv�n, kun kent�lle saapui Hannu S�rkij�rven 9-vuotias
suomenhevostamma Leijan Lumo ja sen nelj�kuukautinen orivarsa Rantamaan Ruoma.
Ensimm�isen� Hasse antoi vinkkej� n�itten ”ei aina niin k�sitelt�vien” orivarsojen talutukseen.
Tammalle laitettiin valjaat p��lle ja varsa niihin kiinni. Ensin varsaa pidettiin tammassa
riimunarulla kiinni, niin ett� riimunaru tuli valjaiden lenkin l�pi ja taluttaja piti riimunarusta. Sen
j�lkeen varsa sidottiin valjaisiin kiinni ja avustaja varmisti vierell�, ett� varsa ei saa sen
kummempaa kohtausta. Pian varsa my�t�sikin riimunpaineeseen. T�m� pikkuinen orivarsa olikin
tosi herkk� ja helppo tapaus, se k�veli n�tisti ja antoi Hassen nostaa jalat tosi kiltisti. Hassen ohjeet
Hannulle olivat sellaiset, ett� varsan kanssa voi n�it� hommia puuhata kerran viikossa tai
harvemminkin, kun varsa on n�in herkk� kun t�m� suomenhevosvarsa on.

 

Toiseksi viimeinen asiakas oli Tarja ja Jari Halosen 6-vuotias eestin raskasveto-tamma Hermeliine
ja 7-viikkoinen orivarsa Vin Diesel. Vinskin kanssa on ollut jonkinmoisia talutusongelmia. Se on iso
ja voimakas varsa ja l�hti nivelkipuiselta omistajaltaan irti muutaman kerran talutuksessa. Sen
j�lkeen Vinski sai kulkea irti laitumelle ja talliin, joka ei ole hyv� asia tuossa i�ss�. Haimme apuja
helpompaan talutukseen. Hasse laittoi Hermeliinelle valjaat muitta mutkitta ja Vinski sai k�vell�
tamman kyljess�. Vinski pisti kumpaankin suuntaan muutaman kierroksen hanttiin, niinkuin vain
isolla egolla varustettu raskeveovarsa voi. Se harasi kaikilla nelj�ll� koivella vastaan. Mutta kyll� se
siit� sitten oppi. Sunnuntaina Vinski k�veli jo Hermeliinen kyljess� kuin vanha tekij�. L�ysi jopa
hommasta tylsyytt�, kun yritti vet�� Hermeliinen ohjasta ja pureskeli ajovehkeit�. Se kokeili my�s
Hassen k�sivartta kolmeen kertaan, mutta katseli sitten v�h�n hitaasti kun Hasse nipistikin huulesta.
Kavionnosto olikin sitten sellainen homma, ett� siin� taisi Hassellekin tulla l�mmin. Vinski kun oli
vain tottunut omistajansa hell��n hipel�intiin, niin ei tajunnut ollenkaan ett� joku nyt ihan oikeasti
nostaa ne jalat. Ja niinh�n siin� k�vi, pienen painiottelun j�lkeen jalat nousivat moitteettomasti.
Hassen ohjeet Vinskin varalle oli seuraavat -”Teill� on niin kovap�inen varsa, ett� sen kanssa voi
puuhata joka p�iv�. Se on siit� hyv�, ett� jos sen kanssa tekee virheit�, se unohtaa ne helposti, eik�
j�� miettim��n tai pelk��m��n”.


 

Viimeisen� kent�lle saapui 8-vuotias kaunis, musta l�mminveritamma Ger Ditto. Omistajat Mervi
Romberg ja Janita Mutikainen halusivat ett� Hasse neuvoisi heit� ohjasajon saloihin. Hartaana
toiveenaan saada Triinu (Ger Ditto) joskus opetettua k�rryihin. Hevosen menneisyys on hieman
h�m�r�n peitossa ja sill� on pieni� ongelmia takap��n kanssa. H�nt�remmin kiinnitys on ollut
hankalaa ja omistajat eiv�t sit� ilman ohjausta halunneet tehd�. Hasse diagnosoi Triinun k�yt�ksen
heti. Tammaa on opetettu jossain el�m�nvaiheessa v��rin ja sille on j��nyt vahva pelkotila.
Lauantaina Hasse sai sille h�nt�remmin paikalleen ja ajettua sit� valjailla jonkin verran, mutta
tamma oli todella j�nnittynyt ja kun taluttaja j�i pois vierelt�, Triinu ahdistui t�ysin ja yritti poistua
paikalta. Taluttaja palasi takaisin ja hevonen rauhoittui jotenkuten. Sunnuntaina h�nt�remmin laitto
sai Triinussa aikaan todellisen pakoreaktion ja se jopa t�risi kauhusta. H�nt�remmi j�tettiin
kokonaan pois ja tammaa ajettiin vain maasta. Onneksi lopussa Triinu jopa rentoutui jonkin verran
ja se kruunasi viikonlopun. Ainakaan t�st� opetuksesta tammalle ei j��nyt ik�vi� muistoja. Mervi ja
Janita saivat Hasselta ohjeiksi jatkaa samaa kyll�stymiseen asti. Niin kauan ett� hevonen
kertakaikkiaan on niin tottunut ohjiin ja maasta-ajoon, ett� ei meinaa en�� mist��n mit��n. Mervi
Romberg kysyi Hasselta ett� kuinka kauan h�nell� itsell��n menisi t�llaisen ongelman poistoon,
johon Hasse vastasi ett� nelisen kuukautta. Ihan pienist� ongelmista ei siis ole kyse. Toivotan
Triinulle rauhallista kuntoutusta ja omistajille jaksamista.

                                

   

Kaiken kaikkiaan vietimme Joutnassa mahtavan viikonlopun. Hevosihmiset ovat omanlaisiaan.
Teit� kaikkia j�i ik�v�!

Teksti ja kuvat: Tarja Halonen






Tallennettu 18.10.2014 13:24

Ilmainen www-laskuri
08.10.2007 alkaen