Etusivu    Yhdistys    Jalostus    Kantakirja    Materjalid eesti keeles    Markkinat    Arkisto    Yhteystiedot   

Hans Sidbäckin kurssi 22.-23.8.2015 Perniön Joutnassa

 

 

Kurssiviikonloppuna sää suosi Joutnaa ja lämpötila taisi käydä hellelukemissa. Ainakin se tuntui kentällä siltä. Kurssilaiset saapuivat hyvissä ajoin lauantai-aamuna aamiaiselle ja oli mukava huomata että mukana oli uusia ihmisiä, sekä jo ns. kalustoon kuuluviakin. Hasse saapui vaimonsa Railin kanssa paikalle ja aamiaisen lomassa vähän turistiin niitä näitä.

 

 

Raili asetteli ”myyntipöydälle” kaikkea pientä myytävää. Nahkaiset ketjuriimunarut taisivat hävitä sekunnissa.

 

 

Ensimmäisenä ”lavalle” saapui vähän aikaa sitten Virosta saapunut ER-ori Norris 4v. Norris on hieman arka ja saattaa ahdistuessaan kävellä ihmisen yli. Tätä emme kyllä kurssilla nähneet. Norris käyttäytyi hyvin herrasmiehenä ja teki juuri niinkuin pitääkin. Seisoi paikalla kun pyydettiin, käveli kun sanottiin ja nyökytteli päätään aivan kuin Hassen sanoja tehostaakseen. ”Turpaperuutuskin” tuli kuin apteekin hyllyltä. Eli hevosta ohjataan paineella kuonosta taaksepäin, ei työnnetä, mutta pidetään sopiva paine, että hevonen peruuttaa.

 

 

 

Toisena Hassen ”käsittelyyn” pääsi ER-ruuna Vilpert, vanha tuttu, kiertänyt kaikki Hassen kurssit Suomessa. Vili ei tällä kertaa ollut vieraskorea, vaan kokeili mitä Hasse tuumaa, jos nyt tehdään niikuin Vili sanoo. Sanomista tuli ohjasajossa ja varsinkin paikallaan seisomisessa, jossa Vili päätti että Vili määrää, Hasse seisoo ja Vili kävelee. Vaan toisin kävi.

 

 

Kolmas polle kehässä oli irlannincob-ori Applebay Apollo, joka omasta mielestään on jotakin hyvin suurta. Apollo ei kunnioita ihmistä pätkääkään, vaan yrittää piehtaroida päällä, kävellä yli ja irroitella hampaillaan ihmisestä pieniä paloja riimunsa koristeeksi. Apolloa vähän jännitti ja se yritti heti ensimmäisellä kierroksella Hassen kanssa espanjalaista käyntiä sekä korkean luokan ontumista, mutta se ei auttanut. Pakko oli vaan totella ja väistää Hassea joka ikisessä käännöksessä. Rankkaahan se oli helteessä, kun otsatukkakin on kokoa shetland. Mutta uskomatonta, mutta totta, kentältä poistui sunnuntai-iltapäivänä kurssin jälkeen rento hevonen ja iloinen omistaja.

 

 

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä kentälle saapui hieman lihavahko neitihevonen, Victoria, kotoisin Virosta ja rodultaan eestinhevonen, hyvä rehunkäyttäjä. Victorialla on jo ratsastettu ja nyt olisi ollut vähän toivomuksena sovitella valjaita selkään, mutta siinä kävi niin, että tallilta ei löytynyt tavallisiin tuttuihin valjaisiin tarpeeksi pitkää satulavyötä (mallia ER165cm), joten Hasse lainasi omia järkyttävän kiiltäviä ja pelottavia valjaitaan. Se ajoi Victoria-raasua takaa koko kurssin ajan kentällä ja Victoria laihtui ainakin 50 kiloa kun hikoili ja jännitti sitä pirulaista. Aina kun Viktoria vilkaisi taakse, sieltä mulkoili vastaan kiiltävä terässilmä, joka näytti syöneen jo yhden eestinhevosen. Opi siinä sitten. Joten tyydyttiin tällä kertaa kertaamaan maastakäsittelyä ja sehän luonnistui hyvin.

 

 

Tarja Halonen


Tallennettu 29.01.2016 10:50

Ilmainen www-laskuri
08.10.2007 alkaen